Roland-soundin jäljittäminen hip hopissa

Roland instruments have been intertwined with hip hop since the earliest days of beat making. From the TR-808 drum machine to SP phrase samplers, and across genres including boom bap, trap and lo-fi, the gear in the studio makes an important contribution to how a record sounds.

After four decades contributing to some of the genre’s greatest hits—from the early ‘80s with RUN DMC to Kayne’s Love Lockdown and beyond—Roland’s involvement with hip hop makes for a pretty lengthy tale.

Which is why we asked journalist Gino Sorcinelli—a beatmaking and sampling music production connoisseur who’s written for HipHopDX, Okayplayer, Red Bull Music Academy, and his own Micro-Chop blog—to write a condensed history for us.

So read on and discover the connections between Roland gear and an entire generation of producers and artists. Some may surprise you!

Roland-soundin jäljittäminen hip hopissa

Gino Sorcinelli

Kuluneiden 40 vuoden aikana Rolandin rumpukoneet, samplerit, sekvensserit ja syntikat ovat näytelleet tärkeää roolia rap-musiikin ja siihen liittyvien tyylilajien soundien muotoutumisessa, oli kyse sitten Miami bassista, bouncesta, electrosta tai instrumentaalisesta hip hopista. Samaan aikaan monet näiden genrejen alkuaikojen Roland-pohjaiset äänitteet ovat muuttuneet uusiksi ja tärkeiksi sample-lähteiksi tuottajille, jotka etsivät tapaa tuoda yhtiön klassinen soundi tuotantoihinsa.

Tämä kaikki alkoi TR-808 -rumpukoneen julkaisusta vuonna 1980, vain vuotta Sugarhill Gangin "Rapper's Delight"in jälkeen. Syntyvaiheistaan asti 808 oli erilainen kuin yksikään toinen Roland-tuote; pääsuunnittelija Tadao Kikumoton lähes käristi prototyypin säädettyään herkullisesti crash-symbaalin soundia läikyttämällä teetä laitteen päälle.

Despite a few bumps in its path to commercial release, the drum box quickly found its footing when Tokyo-based electronic band Yellow Magic Orchestra featured it on “1000 Knives” vuoden 1981 albumillaan BGM. Lupaavasta alusta ja Marvin Gayen “Sexual Healing” -hitillä mukana olosta huolimatta TR-808:n valmistus lopetettiin vuonna 1983.

Kurtis Mantronik käytti vähemmän melodista samplattujen perkussioiden ja 808-ohjelmoinnin yhdistelmää Mantronixin vuoden 1985 electro-klassikossa “Fresh Is The Word,” hidastaen rumpupatternien tempoa lisätäkseen soundin intensiteettiä ja resonanssia. Ryhmän kappaleet, joista useissa TR-808 tai 909 oli käytössä, löysivät uusia kuulijoita sen jälkeen, kun niitä oli samplattu yli 500 kertaa artistien kuten Beck, De La Soul, J Dilla ja JPEGMAFIA toimesta.

Bill Laswell käytti SVC-350 Vocoderia vaikuttavasti 1982:n "Change the Beat."-kappaleessa. Legendaarinen "Aah, this stuff is really fresh"-koukku ja sen ainutlaatuinen sointi on velkaa Rolandin vocoderin tunnistettavalle soundille, siitä tulikin DJ:iden eniten käyttämä scratch-rutiini ikinä.

Läpi 80-luvun 808 vaikutti musikaaliseen estetiikkaan paljon myös New York CItyn ja Los Angelesin ulkopuolella, varsinkin etelässä. Häiriintyneen ja huumeisen Double Ducen vuoden 1985 singlen “Commin’ In Fresh,” in miksaussession jälkeen Sunnyview Recordsin äänittäjä, muusikko ja tuottaja Amos Larkins II kiirehti kappaleen lopullista äänittämistä tekemättä kunnollista sound checkiä. “Like a bass from hell,” seurauksena syntynyt 808-humina tuhosi hänen ystävänsä levykaupan kaiuttimet kiinnittäen myös ohikulkijoiden huomion—tuloksena oli kipinä, josta Miami bass-liike sai alkunsa.

Amos Larkin II:n vahinkokeksinnön jälkeen New Yorkin Queensista peräisin oleva duo The Show Boys varmisti Roland-rumpujen läsnäolon kaikissa eteläisissä osavaltioissa julkaistessaan 808:lla maustetun kappaleensa “Drag Rap.” Kappaleen tarttuva lehmänkello-avaus, joka osittain johtui duon LinnDrum:in kaaduttua äänityssessioiden aikana,, muuntui myöhemmin nykyään “Triggerman” loopina tunnetuksi rytmiksi.

“Drag Rap” floppasi aluksi, mutta löysi myöhemmin innokkaan yleisön Memphisin kehittyvän rap scenen parista. DJ Spanish Fly on laajalti tunnettu kappaleen popularisoimisesta live-esiintymisten, 1990 julkaistun kappaleensa “Trigga Man,” sekä muiden biitin uudelleen käyttöjen ja samplauksien kautta. Osittain Spanish Fly:n säännöllisen samplen käytön johdosta "Triggerman" -looppi ikuistettiin Memphisiläisen G-Stylen "Gangsta"-kappaleeseen, joka puolestaan tarjosi tärkeän rakennuspalikan sekä crunkiin että trapiin. Se palveli myös tärkeänä osasena New Orleans bounceen, joka sai esiintyi ensi kerran MC T.Tuckerin ja DJ Irvin vuoden 1991 singlellä “Where Dey At” ja myöhemmin DJ Jimi:n remiksaamana hänen vuoden 1992 Billboard listoilla viihtyneessä “Where They At-kappaleessa.”

Samoin kuin “Planet Rock” ja “It’s Yours,” “Drag Rap” on palvellut laajaa tuottajajoukkoa hyväksi havaittuna äänilähteenä. Kappaleen tarttuvat rummut löytyvät uudelleen työstettyinä 504 Boyz No Limit anthemilta “Wobble Wobble,” tehokkaasti hidastettuina David Bannerin uran alkupäivien hitillä “Like A Pimp,” ja jälleen kerran henkiin herätettynä Megan Thee Stallionin energisessä osuudessa Queen and Slimin soundtrackin “Ride or Die-kappaleella.”

Vuosikymmenen loppu

Vuosikymmenen loppua kohti muitakin Rolandin laitteita alkoi näkyä ja kuulua säännöllisemmin rap-musiikissa. Paljasjalkainen Bronxilainen, Afrika Islam lisäsi kohotetyn emotionaalisen vaikutuksen Ice-T:n 1988 LP:lle Power samplaamalla Roland TB-303:n soundeja E-mu SP-1200:een raidoille kuten “Drama ja yhdisti 303:n ja 808:n tuottaessaan “Colorsia”.

Edesmennyt brittiläinen hip hop-tuottaja Derek B, joka on tunnettu kappaleista “Bad Young Brother” ja “Bullet from a Gun,” käytti Roland D-50 -syntikkaa ja samplerivalikoimaa tuottaessaan vuoden 1988 debyyttiään Bullet From A Gun. Lyhytikäinen mutta vaikutusvaltainen brittiläinen rap-ryhmä Three Wize Men myös työsti Rolandin luovaan prosessiinsa sekvensoimalla koko vuoden 1988 GB Boyz LP:nsä TR-909:llä.

Grooven voima

Vintage-laitteet kuten 808 olivat hyödylliisiä tuotantovälineitä tuottajille kuten Dr. Dre 90-luvun alkuvuosien tuodessa uuden vuosikymmenen tuulet ja muuttuvat musikaaliset mieltymykset, mutta myös muut Roland-instrumentit muuttivat sample-pohjaista musiikkia uusilla ja mielenkiintoisilla tavoilla. Japanilainen hip-hop -pioneeri DJ Krush loi täyteläisiä sample-kollaaseja kuten nimellään julkaistu debyytti (1994), Strictly Turntablized (1994) ja Meiso (1995) vinyylilevyiillä, Akai S1100 sampleriilla, Roland MC-50:llä ja MIDI-koskettimistolla. Vaikka MC-50 ei ollut yhtä juhlittu kuin jotkin muut Rolandin julkaisuista, se oli tehokas työkalu, joka toi Krushin käytöön monia mielenkiintoisia looppausmahdollisuuksia, jotka epäilemättä olivat käteviä kappaleissa kuten “Edge of Blue.”

Krushin diskografia auttoi viime kädessä luomaan perustukset suosiotaan alati kasvattavalle instrumentaaliselle hip-hopille ympäri maailman. Samaan aikaan, kun hänen työnsä alkoi löytää kansainvälistä yleisöä, Roland julkaisi MS-1 samplerinsa sekä M-DC1 Sound Expansion-modulinsa vuonna 1995. Yhtiön sitä aavistamatta nämä kaksi laitetta auttaisivat muokkaamaan sekä underground- että kaupallisen hip-hopin soundia seuraavat 25 vuotta.

Boss/Roland SP-samplerit olivat todella vallankumouksellisia laitteita, jotka aiheuttivat uskomattoman innovaation aallon rapin ja instrumentaalisen hip-hopin tuottajien keskuudessa. Vaikka MS-1 ei vielä saavuttanut suurta suosiota, 1998 julkaistu Boss SP-202 näytteli lyhyttä mutta vaikuttavaa roolia SP-evoluutiossa. Alunperin looppaukseen tarkoitettuna, DJ:iden livesettejä helpottavana perustyökaluna nähty 202 näytteli huomattavasti suurempaa roolia, kun Anticonin perustajiin kuuluva DJ/tuottaja Odd Nosdam tuotti debyyttinsä, kriitikkojen ylistämän 2001 cLOUDDEAD:in kokonaan 202:lla.

Kokeellinen sukupolvi

Kun Boss päivitti 202:n SP-303:een lisäämällä efektejä, sekvensserin sekä parannetun samplauslaadun, Madlib ryhtyi maaniseen arkunkaiveluun sekä biittien tekoon vuoden 2002 Brasilian reissullaan luoden rouheita samplepohjaisia instrumentaaleja 303:lla, kannettavalla levysoittimella sekä hotellihuoneensa kasettidekillä.

Koostamalla työnsä CD:iksi nimiltään 100 Beats ja Another 100 Beats, useat näistä kappaleista muotoutuivat raidoiksi kuten “Raid,” “Rhinestone Cowboy,” ja “Strange Ways” hänen vuoden 2004 MF Doom-kollaboraatiollaan Madvillainy. Levy inspiroi Danny Brownin ja Mos Defin kaltaisia musiikintekijöitä antaen samaan aikaan uuden artistisukupolven kokeilla yksinkertaisia ja epätavallisia äänitystekniikoita.

Madlibin edesmennyt ystävä ja työtoveri J Dilla tuotti myös suuren osan vuoden 2006 levystään Donuts SP-303:lla ja kannettavalla levysoittimella. Surullisesti monet kauniista instrumentaaleista kuten “Last Donut of the Night” and “Two Can Win” rakennettiin sairaalavuoteella vähän ennen hänen liian aikaista kuolemaansa. Kuten Madlibia, 303:n rajoitukset sekä yksinkertainen 44.1kHz:in näytteenottotaajuus varmasti vaikuttivat albumin soinnilliseen estetiikkaan. Lähes 15 vuotta sitten julkaistu Dillan viimeinen projekti sytytti maailmanlaajuisen kiinnostuksen instrumentaalisiin hip-hop -albumeihin ja inspiroi Pete Rockia luomaan Petestrumentals 2-levynsä.

Taiwaniin ja kauemmas: 404 julkaistaan

Vaikka vuoden 2002 SP-505 päivityksellä ei ollutkaan samanlaista kulttuurista vaikutusta kuin 303:lla, Torontosta peräisin oleva vokalisti ja tuottaja Pursuit Grooves piti sitä kuitenkin ihanteellisena sekä studioon että keikalle. SP-404:n synty vuonna 2005 sen sijaan puhutteli Los Angelesin beat-skenen pioneereja kuten Dibia$e, Flying Lotus ja edesmennyt Ras G - heistä monet olivat käyttäneet myös 303:a. 303:n tapaan 404:n rupinen soundi vaikutti paljon heidän alkuaikojen töihinsä. Nykyään, Dibia$en ja Rolandin ansiosta meillä on jopa virallinen 404-päivä.

15 vuotta ensijulkaisunsa jälkeen 404 on globaali ilmiö, se on luotettava työkalu biittien tekoon Taiwanilaisille underground hip-hop kiintotähdille kuten Conehead, Dropp, Kool Klone ja Tarolin, se on avainasemassa Delhissä vaikuttavan tuottaja Profoundin livesetissä ja se on myös japanilaisen tuottajan Tajima Hallin ykkösvalinta. Uskomattoman moninaisten lahjakkuuksien ympäri maailman käyttämänä tuo pieni, kannettava sampleri on vaikutukseltaan lähes mittaamattoman suuri.

Edellä mainitun M-DC1:n tapauksessa ei kyse ollut niinkään vallankumouksellisesta laitteesta kuin sen mukana tulleista patcheista–etenkin “169 Aaaah!.” Tämä vaatimaton soundi, joka on käytännössä yksinkertainen sarja ääniä sanomassa pidennetyn "Ah"-tavun usealla sävelkorkeudella, oli merkittävässä asemassa useilla hittikappaleilla.

Ensin se pullahti esiin rap-musiikissa Celly Celin vuoden 1997 Dangerous Ground OST -panoksella “The Only Way,” “169 Aaaah!” -soundi oli hyvässä käytössä myös Timbalandin ja edesmenneen Static Majorin tuottamassa Playa:n Billboard-listoilla tavatulla vuoden 1998 singlellä “Cheers 2 U.” Tämä tehtaansoundi on soinut järisyttävästi 208 kappaleella näiden alkuaikojen esimerkkien jälkeen.

Vaikka “169 Aaah!” oli alunperin tuntemattomaksi jääneen Roland-suunnittelijan erityisesti M-DC1:lle luoma, se löytyy nykyään muistakin Roland-instrumenteista ja eri sample-paketeista. Soundista tuli jokin aikaa sitten erittäin halutun hittien tekijän Zaytovenin nimikkoaksentti, joka tuli ensimmäiseksi ajatelleeksi samplen käyttöä kuultuaan sen omassa Roland Fantom-S -instrumentissaan. Käyttäen sitä raidoilla kuten Migos’ “Add It Up,” Metro Boomin’ ja Mike Deanin kanssa yhdessä tuottamallaan Travis Scott/2 Chainz hitillä “3500”, sekä Future:n Drake-yhteistyöllä “Used to This,” Zaytovenilla tuntuu olevan taito saada “169 Aaah!” toimimaan, oli artisti kuka tahansa.

Tulevaisuus on nyt

Se tosiasia, että tässä artikkelissa mainitut artisti ovat vain pintaraapaisu siitä, kuinka huomattavasti Roland on vaikuttanut äänitettyyn musiikkiin, on huomattava. Tänä päivänä, kaikille alueille tapahtuneen teknologian leviämisen ja tiedon jakamisen helppouden myötä Rolandiin pohjautuva luovuus on kokenut uuden räjähdyksen, joka on aivan yhtä vaikuttava kuin 80-, 90- ja 00-lukujen luovuuden alustoina toimineet ympäristöt.

Joillakin tavoin, kaikessa merkittävyydessään, menneet 40 vuotta ovat olleet vasta alkua.